Tervetuloa tutustumaan Veeraan!
Veera on saapunut laumaamme marraskuussa 2002. Veera on haettu Virosta Kodutute Koerte Varjupaik'n koiratarhalta,
jossa se on viettänyt ensimmäisistä elinvuosistaan aikaa useampaan otteeseen kahden metrin kettingillä eristämättömään
koppiin kytkettynä. Eläinlääkärin silloisen arvion mukaan Veera oli tullessaan n. 3-4 vuotta vanha - syntymäaikaa ei
siis ole tiedossa. Veerassa rotuja on koiratarhan arvion mukaan ainakin belgianpaimenkoiraa ja meidän oman veikkauksen
mukaan myös saksanpaimenkoiraa. Veera on luonteeltaan hyvin paljon belggarin oloinen, mutta liikkuu kuin saksanpaimenkoira.
Kooltaan hiukan sirompi kuin em. rodut, mutta jos elämän alkuvuodet ruoka on ollut mitä sattuu, voi se jo vaikuttaa paljon kasvuun.
|
 |
Veeran ensimmäiset vuodet ovat muutenkin olleet aika rankkoja, päätellen sen käytöksestä. Tullessaan meille se pelkäsi miehiä,
etenkin venäjää puhuvia ja kaikki vihaiset / kovat ihmisäänet saivat ja saavat sen edelleen juoksemaan sängyn alle piiloon.
Ensimmäisen vuoden ajan kesti saada Veera luottamaan meihin niin paljon, että se uskalsi tulla luoksemme korvat pystyssä,
heittäytymättä heti selälleen.
Nykyisin Veera on iloinen ja välillä jopa leikkisä narttu - se kun ei osannut edes leikkiä meille tullessaan. Ikävä kyllä
steriloinnin jälkeen Veerasta on tullut rähisijä muille koirille, johtuen mahdollisesti sen taustoista, epävarmuudesta sekä
steriloinnista. Tapaa olemme yrittäneet kitkeä pois sekä hyvällä että pahalla, mutta se tuntuu vain tulleen jäädäkseen.
Veera rakastaa silittelyä ja rapsuttelua ja tyytyväinen öhinä vain kuuluu sen ladatessa loputtomia hellyysakkujaan.
Veera on myös erittäin innokas menijä lenkillä ja kovat vetohalut löytyy myös. Veera on myös melkoinen pallohullu,
kuten moni sakemannikin. Se voisi pelata jalkapalloa tai mitä tahansa muuta pyöreää lentävää esinettä ikuisuuden.
Veera on ollut täysin terve meille tultuaan, sekä fyysisesti, että henkisesti, joten todella helpolla ollaan päästy verrattuna
moniin muihin samoista taustoista peräisin oleviin koiriin. Tosin eroahdistusta Veera potee hiukan, pelkona varmaankin taustoista
johtuva hylkääminen, mutta ahdistus ilmenee ainoastaan ikkunasta toiseen ravaamisena ja siitä kiihtymisestä johtuvasta läähättämisestä.
Paikkoja Veera ei yksin ollessaan tuhoa.
Lasten kanssa Veera tulee hyvin toimeen ja rakastaa olla myös niiden rapsutettavana. Veeralla saattaa joskus poikien kanssa juostessa
pihalla iskeä paimennusvietti päälle ja se saattaa näykkiä hiukan nilkoista. Tämän se kuitenkin lopettaa heti käskystä. Veera on enemmän
emännän kuin isännän koira, johtuen varmaankin siitä, että minä sen hain pois Tallinnasta ja Veera leimautui jo niin kovasti
laivamatkan aikana minuun.
Kaiken kaikkiaan myös Veera on omalla tavallaan meille hyvin rakas, ihana ja kaunis perheenjäsen, eikä ole päivääkään sen meille tuloa kaduttu!
|
|
|
|
